Ei ole veto pois

Lastenhuoneen lipaston uudet nupit raijattiin Kööpenhaminasta joulukuussa. Ei niistä ehkä parasta otetta saa, ainakaan aikuisen kädellä, mutta aika hauskat ne ovat. Katsotaan nyt kauanko menee ennen kuin jonkun elukan korvat löytyy lattialta. 

Huone kaipaisi aikamoista lelujen karsimista. Se on murto-osa leluista mitä leikkiin oikeasti päätyy. Tuo tiipiikin on ollut ihan käyttämättömänä jo pitkään. Ja oikein kun tässä nyt äityy miettimään, niin itseasiassa koko huone on ihan turha. Eihän siellä käydä kuin nukkumassa. Saman asian ajaisi kun säilyttäisi tuota sänkyäkin keskellä olohuoneen lattiaa. Missähän iässä se oma huone alkaa oikeasti kiinnostamaan?

Päiväpeitto pysyy.

Tässä makuuhuonetta toisesta vinkkelistä katsottuna. Verhoja ei ole huoneessa ollut vuosiin ja nyt lähti vielä mattokin! Valkoinen nukkamatto pilkisti vain hieman sängyn alta, joten mitäpä sitä siinä turhaan pitää pölyä keräämässä.

Voihan tuo toki olla, että varpaat jäävät kuitenkin kaipaamaan jotain pientä pehmikettä?

Täsä mä oon! Ollut vähän hiljaiseloa, kun on uusia tuulia työpuolella ja sitä mukaa pää vähän niissä muudeissa. Viime viikonloppuna siivousvöyhkässäni pyöräytin makuuhuoneessa sängyn ja työpöydän paikat päikseen. Vaihtelu virkistää nääs.

Kehyksissä olevat sudet löytyivät Kööpenhaminasta ilmaislehden sivulta. Peili on kaverilta saatu tarjotin, johon lisäsin vanhan vyön. Hay:n laatikoiden kaverina maalattu peltipurkki ja itse päällystetyt pahvilaatikot. Näytön vierestä löytyy Ratian Palaset -sarjaa olevat arkistointilokerot ja minttuinen kynäteline, molemmat ovat löytyneet kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta. Työtuoli on ostettu vanhan tavaran liikkeestä ja laukku huutokaupasta. Pikkuinen jakkara on pappani tekemä. On siinä kierrätystä nyt kerrakseen.