Myyty

 

Pitäähän se sisälläkin olla muutama kukka tapettavana. Keltainen kanneton kannu on huudettu huutokaupasta, sinne on aina mukava mennä. Ensin nopea silmäys huudossa oleviin tavaroihin ja huonekaluihin. Sitten kiireesti höyrynakin tuoksuiseen kahvioon hakemaan itseleivottuja munkkeja, pannaria tai pullaa. Jos ei onnistu itselleen huutamaan mitään, on silti mukava seurata mitä kaikkea menee kaupaksi ja mihinkä hintaan. Sen verran on tullut käytyä, että osaa jo tavaroita katsellessa päätellä kuka tulee huutamaan mitäkin. Voi myös päivitellä muiden mukana, että mihin se tuokin mummo aina nuo ostamansa tavarat laittaa ja tietenkin pelätä milloin tempperamenttinen huutokauppameklari polttaa huutajiin päreensä, ja kuinka pahasti tällä kertaa. 

Rupikeppi

Perinteisen mökkijuhannuksen jälkeen on ihanaa tulla kotiin. Rupikepeiksi muuttuneista jaloistani laskin reilun 30 hyttysen paukamaa. Viikonloppuna olisi oltava juhlakunnossa ystävän häissä, mutta luulen, että edes 60 denierin sukkahousut eivät näitä patteja peitä. Onneksi pääosaa niissä juhlissa esittää ihan joku muu. Kesähäät - voiko olla ihanampaa!

Ei palleroille

 

 

 

 

Hetkeen en ole lisännyt kuvia makuuhuoneesta, joten tässä muutama hempeä sellainen. Työpistehän löytyy myös samasta huoneesta. Se on pahasti keskeneräinen, vieläkin. Tapettikin huutaa uusimista, jostain syystä pallerot eivät miellytä silmää sitten yhtään.

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille, pysykäähän pinnalla!

Sehän on vanha kunnon amppeli

Enpä olisi uskonut, että joku päivä meillä roikotetaan amppeleita ja vielä kaksin kappalein. Vaan näinpä kävi. Toinen löytyy vessasta ja toinen olohuoneesta. Kiitos inspiraatiosta Kolmas kerros! Ohje amppeliin TÄÄLTÄ .

Sievää

 

Vanhan rouvan antiikkiset korvakorut, kenen lie pehmoinen nahkaveska ja lautanen kuvulla. Kirppariltahan löytää vaikka mitä.

Yllättävän haastavaa

Lauantaina istuimme iltaa ystävien kanssa ja voi poijjat, että oli lystiä! Viikonlopun jälkeen kiviset snapsilasit on täytetty vedellä ja kukilla. Parempi näin. Ihanan focaccia ohjeen löydät täältä. Ohjeessa sanotaan sen olevan vaikeusasteeltaan melko helppo, vaihtaisin haastavaksi. Kriittisiin vaiheisiin lisäisin ohjeen lukemisen. Ensimmäisen kerran kun tein tätä leipää, tulkitsin valmistusajan tarkoittavan paistoaikaa. Pistäppä leipä 1,5 tunniksi uuniin, niin ei siitä niin mehevää tulekkaan, mitä otsikossa lupailivat. Enää en mene samaan lankaan.

Kyllä kiitos

Kierrätyskeskuksen nurkkauksessa kehoitettiin ottamaan ilmaiseksi. Siihenhän on hirveän helppo vastata myöntävästi. Nämä leikkuulaudat sujautin kainaloon salamana. Kotona hionta ja maalaus. Päälle lisään vielä öljyn tai lakan suojaamaan pintaa. Isoin lauta on mieheni tekemä, hankaussieni Tigerista.

Reviirin merkkausta

Olohuoneeseen on kaipailtu jo pidemmän aikaa uutta kevyempää ja helpompi hoitoisempaa mattoa. Jos ihan yksinäni, muista välittämättä olisin saanut tehdä päätökseni, olisin ostanut Alvine Rutan. Tai jonkun mustavalkoisen maton. Mutta se on parisuhteessa kuulemma ihan suositeltavaa ottaa sen toisenkin mielipide huomioon? Ainakin joskus. Mikään villamatto ei miehen "herkille" varpaille sopinut ja mustavalkoisuus lyötiin laudalta myöskin. Muutamaa mattoa mallaillessa, kuivaksi opetteleva tyttäreni merkkasi tämän harmaan maton ureallaan. Siinä oli turha enää miettiä,  otetaanko matto vai ei. Virtsasta viis, on se ainakin pehmeä, helppohoitoinen, mukavan harmaa ja pohjassa kehaistiin, että valmistettu ihan ilman lapsityövoimaa.

Vikavirtasuoja petti. Taas.

Lapsi on saanut vihdoin ja viimein isänsä vanhan Muuramen alleen. Eipä tiennyt mieheni pikkupoikana, tarroja sänkyyn liimatessaan, että saa äitinsä silmän mulkoilujen lisäksi tulevan vaimonsakin mulkoilemaan pahemman kerran. Kohtuuden nimissä olisi ollut oikein, että se kuka tarran liimaa sen itse jynssää reilun 20 vuoden jälkeen poiskin. Vuan ei, hameväki joutui hommiin. Jotta homma ei olisi turhan helppoa, niin johan oli uusi sukupolvi tarraamassa sänkyä heti kun silmä vältti.

Kaksi-vuotias on nyt alkanut hokaamaan, että kun hänet kahdeksan jälkeen kiikutetaan yöunille, muut jäävätkin valvomaan. Sanomattakin selvää, että ei se nyt niin ruusuisesti enää sujukkaan se nukahtaminen. Iltasadun ja laulujen jälkeen jäädään ruikuttamaan silityksiä ja tarinoita, yövaippa on monesti huonosti, vielä senkin jälkeen kun se on korjattu 10 kertaa, kutittaa, on kuuma ja potalle on päästävä. Kusetuksen makua.

Oma niksini tähän on sanoa, että äidin on nyt mentävä vessaan, siivoamaan tai esim. poistamaan ampiainen kylpyhuoneesta. Jälkimmäinen saattaa aiheuttaa hiljaisuuden sijaan älytöntä aprikointia ampiaisen olinpaikasta. Mieheni taktiikka on sen sijaan heittää jotain sellaista mihin lapsi ei kykene vielä tekemään tarkentavia kysymyksiä. Kuten: Isin pitää mennä korjaamaan pesukone, kun salama iski aiheuttaen ylijännitteen ja vikavirtasuoja petti ja poltti sulakkeen. Pitää hakea uusi 16 ampeerin sulake ja asentaa se paikalle, että elektronit pääsevät taas kulkemaan.

Mustikkaa ja valkosuklaata

Viime vuoden marjasatoa on yritetty tuhota viimeaikoina ahkerasti. Esimerkiksi näillä valkosuklaa mustikkamuffineilla. Kuten yleensä, minun leivonnaisissa aineissa ei pihistellä, eikä tehdä light-versioita. Sen kerran kun leipastaan tehdään se kunnolla, sokeria puolittamatta. Nih! Ohjeen olen saanut ystävältäni, kiitos siitä Lotalle.

Ihan pihalla.

On istuteltu kukkia, lapsikin sai omat ruukut kierrätyskeskuksesta. On uitu ammeessa ja järvessä tai siis lapsi on. Jäätelöäkin on mennyt, enimmäkseen lapsen suuhun. Minähän se olen herkkulakossa. On kasvateltu punkkia taipeessa, lapsen sellaisessa ja minä olen panikoinut borrelioosin mahdollisuudesta. On riekuttu ulkona niin, että on pää täynnä pisamia, minulla. Sillä välin kun 2-vuotias on nukkunut päiväunia, äitinsä on hionut, maalannut ja virkannut. Luulisi, että sitä saisi hien näillä keleillä muutenkin pintaan.