Muistan sen vanhoista valokuvista, lapsuudenkodista ja kesämökin seinältä. Kulma on saanut elämän varrella kolhuja osakseen, sekunttiviisari on pysähtynyt. Isäni väittää, että se toimii vielä. Liekkö suuttunut kodinvaihdosta, mutta minä en saa siihen puhtia. Ehkä kiikutan kellon korjaajalle. Munakello sentään toimii.
Oi miten kaunis ja muistoja täynnä..:)
VastaaPoistaIhan älyttömän hieno. Vaikka ei toimisikaan. Sitten tauluna.
VastaaPoistaIhan mieletön kello, tosi upea. Toivottavasti sen saa vielä toimimaan. Kaunis muisto lapsuudesta.
VastaaPoistaUpea! Ehdottomasti korjaamisen arvoisen :)
VastaaPoistaUpea kello!!! Sininen kolmiokuvio kaunistaa upeesti, ei sillä toimivuudella niin väliä.. ;)
VastaaPoistaOI mikä kello! Aivan huippukiva!! :)
VastaaPoistaKyllä. Olen samaa mieltä kanssanne, korjaa tai ei niin ihana se on kuitenkin :) Ja kuten Irmastiina ja Saga jo totesivatkin, voihan sitä tikitystä myös muistella.
VastaaPoistaWaude, onpa sulla mielettömän kaunis blogi! Löysyin tänne nurin kurin -blogin kautta kun olit samalla listalla mainittuna ja lisäsin oitis omaan lukulistaan. :)
VastaaPoistaTervetuloa kurkistamaan myös meille: http://minajamorris.blogspot.fi/
Kiitos Elisa kivasta kommentista ja tervetuloa lukijaksi :) Täytyypä tulla visiitille!
PoistaIhana kello! Tulee mieleen minun lapsuudenkodissa oleva kello joka on myös posliinia ja siinä on tuollainen munakello alla. Se on vaan yksivärinen ja ovaalin muotoinen, ihana sekin!
VastaaPoistaOn ne vaan symppiksiä :) Eipä pärise munakello uusissa kelloissa.
Poista