Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit

20.1.2014

Supermahtavaa






Mukava viikonloppu takana. Mites teillä? Täällä on leikitty junaradalla, neulottu, porattu seiniä ja siirrelty huonekaluja. Valon lisääntyminen on näkynyt naamalla typeränä virneenä. Lapsi on opetellut lentämään ja leikkinyt supermahtavaa, joka on ilmeisesti paranneltu versio supermiehestä. Minä olen opetellut Instagramin saloja ja luulen, että tässä vielä vauhtiin päästään. Projektila nimellä löytyy ja ehkä jopa päivittyykin.





21.12.2013

Joulukalenteri, luukku 21







Yhdet tummat jouluvalot ja vyyhti mustaa köyttä. Viime jouluna näin jossain blogissa kuvan missä valot oli laitettu tähän tapaan juuttiköyteen. Samanmoista ei ollut kotona tarjolla, mutta aika kiva se tuli tähän mustaankin pyöritettynä.





18.9.2013

Betonit seinässä.




Betoninaulakot ovat päässeet vihdoin seinälle saakka, toivottavasti myös pysyvät siellä. Sen verran apinamaista roikuntaa ne saavat uhmakkaalta osakseen. Onneksi eivät ole väriltään vaaleanpunaiset, nimittäin silloin ne vetäisivät tyttöä puoleensa magneetin lailla. Kovasti kiehtoisi jatkaa valuhommia, mutta inspiraatio on hieman kadoksissa. Kysyin jopa siipalta vinkkiä mitä tehdä, hän ehdotti uimakenkiä. Rakkautta!





25.6.2013

Rupikeppi










Perinteisen mökkijuhannuksen jälkeen on ihanaa tulla kotiin. Rupikepeiksi muuttuneista jaloistani laskin reilun 30 hyttysen paukamaa. Viikonloppuna olisi oltava juhlakunnossa ystävän häissä, mutta luulen, että edes 60 denierin sukkahousut eivät näitä patteja peitä. Onneksi pääosaa niissä juhlissa esittää ihan joku muu. Kesähäät - voiko olla ihanampaa!






13.3.2013

Pihin peili





Sain ystävältäni vanhan peilin. Ympärille SA-kaupasta ostettu kiväärin hihna ja kas sehän on kuin Jamie Youngin leather strap mirror. Kjeh, etten sanoisi! Kellonhan voisi myös ripustaa näin, onko kukaan kokeillut?






22.1.2013

Selityksen makua


Weekday carnival -blogissa oli tehty Konstantin Datzin innoittamana ihastuttava aakkostaulu. Aakkosten sijaan leikkasin meille seuraavanlaisen.



The question isn't can you? It´s will you?

Juliste hakee vielä lopullista paikkaansa, olkoon sen aikaa vaikka tällä seinän pätkällä. Pohja on 46 x 64 cm kokoinen kartonki, kirjaimet leikkasin 7 x 9 cm paloista. Näillä mitoilla pohjaan mahtuu 30 kirjainta.




Selittelyhän on oma taiteenlajinsa, entistä opettajaani lainatakseni: " jokaisella on selitys ja persereikä". Tällainen oppi jäi häneltä haaviin.







//K

15.11.2012

Kohta 2


Tyttäreni 2-vuotissyntymäpäiviä tullaan viettämään viikonloppuna. Kauhea mitä-mä-leipoisin -paniikki päällä. Juhlista lisää tuonnempana, siivoon ja leivon ja askartelen ja panikoin ja siivoon lisää jajaja eka.



Tämä pieni jakkara täyttää jouluna jo 62 vuotta, sen on aikoinaan tehnyt pappa äidilleni joululahjaksi. Nappi käy tuolilla välillä kolttosten jälkeen hieman hengittelemässä syvään ja mietiskelemässä, että mitäs tulikaan tehtyä. Niin se aika vierii. Tuolilla on varmasti monet kolttoset kerrottavana, usealta sukupolvelta.






//K

11.10.2012

Muista heijastin!


Eräällä autoreissulla motkotin miehelleni kuinka kurjaa on, kun on pimeää ja jatkuvasti sataa. Hieman melankolisuuteen taipuvainen puolisoni totesi iloisesti, että hänen mielestään keli on mitä mainioin. TÄH! On kuulemma niin salaperäistä ja myhkäistä. Aha. Mielestäni tästä vuodenajasta tekee myhkäisen (joka tuskin on mikään oikea sana) vain kotiin unohtunut heijastin. Saattaapa nimittäin olla, että sen seurauksena auton nokka lipuu salaperäisesti pahaa aavistamattoman lenkkeilijän kankkuun.




Jälkikasvua on toisinaan hieman vaikea houkutella sisälle lätäköiden läiskyttämispuuhistaan. Piirsin tuulikaapin seinään uusia kuvia houkutuslinnuksi. Avainnaulakko sai lähteä linnunhäkin tieltä, siellä pysyy heijastimet ja avaimet tallessa.




//K

22.8.2012

Paperitehtaalta


Meillä päin myytiin taannoin vanhan paperitehtaan irtaimistoa. Rohmuroin omistukseeni mm. tällaisia ovikylttejä. Alla kuva kokeiluversiosta. Lopullinen paikka ja sanoma tulee varmasti muuttumaan moneen otteeseen.








//K

6.7.2012

Köyhän miehen maitolasi


Joo, myönnetään, on vähän lähtenyt tää tarrailu lapasesta. Lupaan jo miehenikin hermojen vuoksi kohta lopettaa (hiljentää vauhtia). No, ainakin siinä vaiheessa kun ei ole enää mitään, mitä tarroittaa.

Etuoven ikkuna oli vuosia sitten ensimmäinen, joka sai teippikäsittelyn tässä huushollissa. En halunnut ikkunaa peittämään rullista, verhoa enkä mitään muutakaan härpäkettä. Jotain oli keksittävä, ettei tarvitse jokaiselle ohikulkijalle moikata, joten ikkunan päälle laitettiin maitolasimaista kontaktimuovia. On toiminut hyvin, päästää valon läpi, mutta ulkopuolelle näkyy vain sumeita hahmoja. Niin hyvin se hämää, että on joku jopa kysynyt, onko lasi vaihdettu. Samalla tekniikalla muuttaa nopeasti esim. läpinäkyvästä lasista tehdyn saunan oven vähän siveellisemmäksi tai tuunaa lasikaapin ovet. Peiliset liukuovet voisi vaikka teipata osittain. On se vaan hurjan hauska tuote, ei jää vissiin epäselväksi et meikä fanittaa!

Muutama päivä sitten huomasin käveleväni taas ulos Etolasta Dc-fix -rulla kainalossa. Tässä lopputulos:




Teipin asentaminen käy helpommin, kun suihkutat ensin kiinnitettävään pintaan hieman Fairy-vettä suihkepullolla. Näin tarrat pysyvät siirreltävinä niin kauan, kunnes poistat veden tarran ja pinnan välistä esim. pankkikortilla teipin pintaa vasten vetämällä.




Sähkökaapin päällä oleva lintuhäkki säilöö kesäisin aurinkolasit ja talvisin eriparitumput.




//K

13.6.2012

Tarrausta osa 3


Sähköteipin lisäksi musta kontaktimuovi on osoittautunut oivaksi hankinnaksi. Lastenhuoneen hella ja nämä ovinumerot on leikattu samaisesta rullasta. Ykkösen takaa löytyy lastenhuone ja kakkosesta vessa. Kolmatta numeroa en edes lähtenyt yrittämään, sen verran vakaata kättä ja tarkkaa silmää näiden leikkaaminen vaati. Ja ne mokat kun näkyivät tietenkin vasta siinä vaiheessa, kun numerot oli jo läiskäisty kiinni oveen. Onneksi vessaan mennään aina sellaisella kiireellä, että epäsiistit numeron reunat on viimeinen asia, jota jäädä katselemaan.







//K

11.5.2012

WROOM! WROOM!


Seuraavan kerran kun serkkupojat tulevat kylään, odottaa maton alla yllätys! Ei, ei pelkästään villakoiria, vaan moderni automatto.

Viereisessä puuarkussa säilytetään rakennuspalikoita. Onhan tienvarsille saatava muutama linnoituskin.


automatto





arkku: armeijan poistomyymälä, automatto: mustaa & valkoista sähköteippiä, rakennuspalikat: kirpputori.



//K