Uutta pintaan

Enpä ole tainnut näyttää mieheni nikkaroiman penkin uutta hipiää? Värinä on nyt hiilen musta. Oliko oikea ratkaisu, aika näyttää. Tällä hetkellä olen kyllä tyytyväinen penkin ja lampun liittoon. Ei parane olla liian hempeää nääs. Vaha jätti puun syyt kauniisti näkyviin, lopputulos on mattainen ja rouhea.
 

Vaikka kaikki muut hehkuttavat omia personal trainereitään, heija heijojaan ja tiukkoja lihaksiaan. Aion minä nyt viikonlopun kunniaksi hieman leipasta, syödä ja lihoa, nams! Mukavaa viikonloppua.

Alaston heviä tanssiva räänsyöjä

Lapsestani on kuoriutumassa kovaa vauhtia nudisti. Jos hän saisi päättää, olisi nakuna koko ajan. Ainut haitta minkä hän on nakuilussa huomannut, on se kuinka pylly jää istuessa kuulemma inhottavasti penkkiin kiinni. Kyllä joskus kiireen keskellä meinaa ohimosuoni räjähtää kun pitäisi johonkin lähteä ja olet juuri pukenut lapsen, käännät sekunniksi katseesi muualle, niin eikö jo juosta alasti ohi -  pakarat heiluen.

Musiikkimakukin on muuttunut, ei kelpaa ipanapat enää, ei. Stereoista on luukutettava heviä. Se saa tanssijalan niin ihanasti vipattamaan. Eilen kuulin tytön maiskuttavan toisessa huoneessa ja tokaisevan NJAM, kysyin mitäs hyvää sinä siellä syöt? Räkää, oli iloinen vastaus. Isin tyttö!

Habitare

Tulee varmasti jo ulos korvista, ja monella. Mutta sanonpahan vain kuitenkin, että olin hieman pettynyt. Olisin kaivannut enemmän uusia ideoita, pieniä uusia nousevia tähtiä. Enemmän osastoja, joista voin ostaa kassintäytettä. Odotukset olivat ehkä liian korkealla? Kiinnostavin piste minulle oli yläkerrassa sijaitseva Roomagen piste, Götan maailma sekä näitä kahta ympäröivät muut vanhan tavaran osastot.  Mitä sanovat muut Habitaren kävijät, jäikö harmittamaan vai ihastuttamaan? Ostitko mukaan porkkanan suikaloijan?