Supermahtavaa

Mukava viikonloppu takana. Mites teillä? Täällä on leikitty junaradalla, neulottu, porattu seiniä ja siirrelty huonekaluja. Valon lisääntyminen on näkynyt naamalla typeränä virneenä. Lapsi on opetellut lentämään ja leikkinyt supermahtavaa, joka on ilmeisesti paranneltu versio supermiehestä. Minä olen opetellut Instagramin saloja ja luulen, että tässä vielä vauhtiin päästään. Projektila nimellä löytyy ja ehkä jopa päivittyykin.

Että mitenkä

Ei se tässäkään tilassa loppuviimein paljoa väriä ole, mutta onko kuitenkin liikaa? Näin älykästä keskustelua olen itseni kanssa käynyt viime päivinä. Jos vaikka maalaisi tuon tuolin ja poistaisi kaiken keltaisen. Vai antaisko vaan olla. Kyllä tässä nyt painitaan isojen ongelmien keskellä.

Putoan

Tiedättekös minulle jää ihmisten maneerit hirveän helposti haaviin. Ne pienet asiat ja tavat mitä tekevät huomaamattaan: rykivät tietyllä tavalla, syövät, käyttävät aina jotain tiettyä sanaa, purskuttavat suussaan ruokajuomaa, pöyhivät hiuksia, kaivavat nenää kun luulevat ettei kukaan nää. Toiset käyttävät etusormea, toiset kaapasevat nimettömällä. Jotkut hierovat varpaita toisiaan vasten syödessään jotain hyvää, kun taas toisten varpaanasennosta jo näkee millä päällä ne ovat tänään. Sitten on niitä jotka kuvaavat esim. kodistaan aina sitä yhtä ja samaa nurkkaa.

Kaiken tämän vuoksi onkin äärettömän mukavaa, että Putous alkoi taas, ah! Sehän on yhtä maneerien ilotulitusta. Miettikääpäs esimerkiksi millainen olisi bloggaaja Putous-hahmona. Keksisin kyllä heti muutaman hyvän maneerin, entä sä?




Ps: Joulukuun Diy-ideasta olen palkinnut Keskeneräisen. Onnea ja kiitos inspiraatiosta!