Joo, myönnetään, on vähän lähtenyt tää tarrailu lapasesta. Lupaan jo miehenikin hermojen vuoksi kohta lopettaa (hiljentää vauhtia). No, ainakin siinä vaiheessa kun ei ole enää mitään, mitä tarroittaa.
Etuoven ikkuna oli vuosia sitten ensimmäinen, joka sai teippikäsittelyn tässä huushollissa. En halunnut ikkunaa peittämään rullista, verhoa enkä mitään muutakaan härpäkettä. Jotain oli keksittävä, ettei tarvitse jokaiselle ohikulkijalle moikata, joten ikkunan päälle laitettiin maitolasimaista kontaktimuovia. On toiminut hyvin, päästää valon läpi, mutta ulkopuolelle näkyy vain sumeita hahmoja. Niin hyvin se hämää, että on joku jopa kysynyt, onko lasi vaihdettu. Samalla tekniikalla muuttaa nopeasti esim. läpinäkyvästä lasista tehdyn saunan oven vähän siveellisemmäksi tai tuunaa lasikaapin ovet. Peiliset liukuovet voisi vaikka teipata osittain. On se vaan hurjan hauska tuote, ei jää vissiin epäselväksi et meikä fanittaa!
Muutama päivä sitten huomasin käveleväni taas ulos Etolasta Dc-fix -rulla kainalossa. Tässä lopputulos:
Teipin asentaminen käy helpommin, kun suihkutat ensin kiinnitettävään pintaan hieman Fairy-vettä suihkepullolla. Näin tarrat pysyvät siirreltävinä niin kauan, kunnes poistat veden tarran ja pinnan välistä esim. pankkikortilla teipin pintaa vasten vetämällä.
Sähkökaapin päällä oleva lintuhäkki säilöö kesäisin aurinkolasit ja talvisin eriparitumput.
//K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!