Lastenhuoneen lipaston uudet nupit raijattiin Kööpenhaminasta joulukuussa. Ei niistä ehkä parasta otetta saa, ainakaan aikuisen kädellä, mutta aika hauskat ne ovat. Katsotaan nyt kauanko menee ennen kuin jonkun elukan korvat löytyy lattialta.
Huone kaipaisi aikamoista lelujen karsimista. Se on murto-osa leluista mitä leikkiin oikeasti päätyy. Tuo tiipiikin on ollut ihan käyttämättömänä jo pitkään. Ja oikein kun tässä nyt äityy miettimään, niin itseasiassa koko huone on ihan turha. Eihän siellä käydä kuin nukkumassa. Saman asian ajaisi kun säilyttäisi tuota sänkyäkin keskellä olohuoneen lattiaa. Missähän iässä se oma huone alkaa oikeasti kiinnostamaan?