Tuubihuivi lapselle

Tämän keväisen tuubihuivin tekoon ei suurta lahjakkuutta virkkauksen saralla tarvita. Pitkiä pylväitä riviin ja päällekkäin, niin kauan kunnes huivi saavuttaa halutun mitan. Lopuksi yhdistetään vielä päät toisiinsa. Tämän tuubin koko on: 14cm x 46cm, leveyteen tuli 25 pylvästä ja kerroksia 39. Lankana käytin Novitan wool lankaa (315). Luonnossa lanka ei ole ihan yhtä kirkas.

Liukuvärjätty kukutin

Vihdoinkin se on maalattu! Kiitos apunne, valitsin mustan ja harmaan ja sipaisinpa vähän keltaistakin joukkoon. Sisälle kun vaihtaisi uuden koneiston ja ruuvaisi ehjät viisarit paikoilleen, niin olisi tämä muutakin kuin vaan koriste. Jos taas olisin ollut rajummalla päällä, olisi kello voinut saada yhtä pirteän värityksen kuin näissä Etsystä löytyneissä käkikelloissa.

Nuorena finnitkin on kauniinpia.

 

 

 

 

 

 

Tulppaanit alkavat haisemaan vanhetessaan, mutta ei se ole helppoa meillä ihmisilläkään. Jos nyt ei aleta haisemaan niin kyllä mekin nuukahdamme. Vaikka en luokittelisi itseäni vielä kovinkaan vanhaksi on muutoksia havaittu, otetaan nyt esimerkiksi finnit.  Minulla on ollut aina aika hyvä iho, mutta kun siihen jotain tulee, niin se kyllä näkyykin. Lukioaikoina kanssaopiskelija kysyi minulta olenko ottanut nenäkorun. En tiedä kumpaa hävetti enemmän kysyjää vai minua kun kerroin sen olevan vain finni. Viime kesänä yritin epätoivoisesti peittää leuassa jollottavaa paisetta ja tokaisin kaverilleni, että ei se tämä finnin pirulainen peity sitten millään. Kaveri tuumasi; ai mä luulin että siinä oli herpes. Että semmosta. Mitähän kymmenen vuoden päästä? Syylä? Kasvain?