Ennen
Siinä se nyt nököttää, uusi seinäpinta. Se on pehmeä, eloisa ja sopivan väritön. Tapetin irrotuspuuhiin ei mieli halaja ihan hetkeen, sen verran kova oli tämä homma. En liioittele yhtään jos sanon, että joissain kohdissa tapetti irtosi vain muutaman sentin kokoisina paloina. Ei voi ainakaan moittia, että edelliset asukkaat olisivat laittaneet tapetin huonosti. Irroituksen jälkeen maalasin pohjan pariin otteeseen vesipohjaisella valkoisella maalilla. Samalla peittyi mustat spraymaali raidat, jotka oli suihkittu tapetin saumakohtien alle. Päälle kaksi kerrosta Kalklitiriä suurpiirteisesti levitettynä. Ennen kuivumista kalkkimaali on huomattavasti tummempi ja pensselin jäljet näkyvämmät kuin kuivuttuaan. Isoin virhe maalin levityksessä lie tehdä liian tasaista jälkeä. Kuvissa lopputuloksen eloisuus ei näy tokikaan niin hyvin kuin luonnossa. Minä tykkään, mites te?
Ensimmäisen kuvan sinkkiämpäri ja betoninen päärynä löytyivät ruokottoman halvalla Biltemasta.