Ärtsy Aris

 

Muistattekos näitä Ariksen työvalaisimia? Meillä oli lapsuudenkodissa ruskea tällainen, tämä keltainen taas on äitini toimesta pelastettu mummolan työpöydältä. Mummola seisoo nykyään tyhjillään ja ennen juhannusta lapset ja lapsenlapset kantoivat sen sisällön surutta keoksi pihaan ja tuikkasivat tuleen. Auts! Jotain pelastettiin, mutta suurin osa kaksikerroksisen rintamamiestalon sisällöstä paloi karrelle pihalla. Huonekalut ja tekstiilit olivat toki kärsineet tappioita hiiriä ja aikaa vastaan. Mutta jos minä olisin ollut paikalla, olisi kokko todennäköisesti ollut himpun verran pienempi.

kesäkassi

 

Siinä ollaan - minä ja minun uusi virkattu kesäkassi. Pohjana kori ja lankana kierrätyspuuvillasta valmistettu Novitan Hanko. Inspiraatio kuvioon on saatu Muita ihania blogista ja idea korin käytöstä Tytiltä. Pirtsakka vetoketju jäi käyttämättä ja päätynee ehkä johonkin toiseen projektiin. Virkkaamalla kuviosta ei tule niin siistiä kuin neulomalla, mutta tulipahan viimein testattua. Sanonpahan vielä sen verran, että on huomattavasti helpompaa saada kuva lankakeristä kuin omasta pärstästä. Kerästä saa kertaheitolla onnistuneen kuvan. Se ei valita, että langat on huonosti, ei yritä laittaa kuvaajan syyksi kuvan huonoutta, sen ei tarvitse muistaa vetää lankoja sisään ja suoraksi. Kunhan vain on. Jos siellä ruudun toisella puolella on bloggaajia, jotka otatte itsestänne kuvia, pisteet teille! Näytätte kuvissa aina niin rennoilta ja vaivattomilta. Olette melkoisia lankakeriä.

Jälleennäkemisen riemu

Viime viikonloppuna tanssittiin hyvän ystäväni häitä ja kyllä oli ihanaa! Kyyneleiltä, rakoilta, naurulta eikä edes seuraavan päivän päänsäryltä vältytty. Onneksi nämä eivät jää ainoiksi kesän häiksi, vaan seuraavat kolkuttelevat jo ovella. Täytyy kuitenkin todeta, että mitkään häät eivät tule peittomaan erästä häämuistoa serkkuni häistä noin 5-6 vuoden takaa, jolloin kohtasin toisessa maassa asuvan setäni kymmenen vuoden tauon jälkeen. Setä oli nauttinut hieman ilolientä ja aikansa minua kulmien alta katsottuaan rohkeni tulla ruokajonossa toteamaan: Khaatjaa! En ollut thunnistaa ku sullon tissit kasvanu. Ruokajono hiljeni. Ah, sukulaisia on aina ilo nähdä.