Toinen kerta toden sanoo.

Syksy lähestyy, kieltämättä yököttää koko ajatus. Aion kuitenkin piristää itseäni aloittamalla syysneuleen teon. Pussillinen kauniita lankoja odotti minua kierrätyskeskuksessa, jollain oli jäänyt projekti pahasti kesken. Viime syksynä tein ihka ensimmäisen neuleeni, nyt lähden "konkarin" elein kokeilemaan neuletakin tekoa. Hyviä ohjeita otetaan vastaan!

Niin kuin tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, blogiin on tullut myös hieman muutoksia - viime vuonna Indiedaysin kysyessä mukaan inspiration perheeseen, ei koukku jäänyt vielä kiduksiin. Mutta naisenhan on oikeus muuttaa mieltään, vai kuinka? Tästä lähtien Projektila löytyy nyt myös Indiedays inspiration-yhteisöstä.

Tähtäimessä.

Viikonloppuna Saarijärven Ahvenlammilla järjestettiin taas vuosittaiset rompepäivät. Jo useamman vuoden ajan käynti on jostain järjettömästä syystä jäänyt vain haaveeksi. Paikalle tultaessa yllätys oli suuri kun tajusin, että odottamieni muutaman kymmenen pöydän sijaan, myyjiä oli sadoittain. Ensi vuonna lähden varmasti uudestaan ja varaudun runsaammilla käteisvaroilla. Raha ja tuote vaihtoivat onnellisesti omistajaa, nimittäin 2,50 euron yhteishintaan kotiutin sokerikon, kermakon ja tauluksi päätyvän ammuntataulun.

Muu maa mustikka

Huh, niin se vaan on viikko taas vierähtänyt viikonlopun puolelle! Päivät on tässä päässä totaalisesti sekaisin, niin paljon on tähän viikkoon mahtunut menoa. On nimittäin reissattu ympäri Keski-Suomea musiikin perässä, rompetorilla, kirppareilla sekä ystävien luona. Lomalla viikonloput näemmä  kestää koko viikon. En valita. Yllä teille makupaloja ystäväpariskuntamme kotoa, joka kerta nämä rouheat pinnat jaksaa ihastuttaa yhtä paljon.

Se aika vuodesta

 

 

Kun hammaslääkäri lähettää  taas kortin: aika tavata ja mittariin kilahtaa uusi vuosiluku. Juhlan kunniaksi aion herkutella  ja polttaa kynttilöitä lahjaksi saaduissa kynttilänjaloissa. Sielua ruokitaan sitten myöhemmin Flown anneilla. Ei hullusempaa, jos hammaslääkärin "onnittelukorttia" ei lasketa. Mukavaa viikonloppua myös teille muille!

Betoninaulakot

 

Melki vuoden se otti, että pääsin toteutukseen asti tämän projektin kanssa. Betonityöt on varmasti monelle jo tuttuja, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Ei varmasti kuitenkaan viimeinen, sillä työnalla on jo muutakin. Tähän projektiin tarvitset:

• pieniä pahvilaatikoita

• sakset

• teippiä

• ruuveja

• betonia

• vettä

• sekoituskuppi esim. muovinen kertakäyttömuki

• esim. vanha haarukka sekoittamiseen

• kumihansikkaat

Leikkaa pahvilaatikot kahteen osaan, käännä pohjien taitokset päällipuolelle, jottei kuivuneeseen betoniin jää niistä jälkiä. Vahvista muotti teipillä, näin se säilyttää paremmin muotonsa kostuessaan. Sekoita betoni esim. muoviseen kertakäyttömukiin. Lusikoi massaa muotteihin ja hytkytä lopuksi muottia, jotta enimmät ilmakuplat poistuvat. Kun olet täyttänyt muotit voit tökätä niihin ruuvit. Ruuvit kannattaa tukea teipillä, jotta pysyvät suorassa. Päivän-parin päästä betoni on jo kuivanut ja voit poistaa pahvit ja teipit.
Ylimääräisestä betonista valoin kertakäyttömukiin tuikkukupin.

Jos et kotona saa aikaiseksi, niin suosittelen Toivolan Vanhan Pihan kursseja ja työpajoja. Niihin ainakin minä aion taas suunnata, viimeistään joulun lähestyessä!

DIY Lukutoukalle

 

 

  

Välillä tulee luettua enemmän, välillä vähemmän. Mutta yksi asia on pysynyt vakiona: kirjanmerkki puuttuu. Vaikka minusta on ihanaa, että kirja on luetun näköinen: sivut hiirenkorvilla, teetahroilla ja kannet vääntyneinä, onhan se merkki ihan kätevä omistaa. Tässä kolme eritavalla ja eri materiaalista valmistettua tupsukkaa. Ensimmäinen on tehty kiertämällä lankaa paketin päälle. Yläosaan on jätetty langanpätkä solmimista varten. Kun kerroksia on tarpeeksi, poista kierrokset paketin päältä ja solmi tupsu. Tämän jälkeen voit kiinnittää mustavalkoisen osan rihmaamalla. Leikkaa viimeiseksi tupsun päät auki. Rihmausohjeen, sekä ohjeita pallotupsun tekoon löydät TÄÄLTÄ. Nahkatupsuun tarvitset noin 7 x 14cm kokoisen nahkapalan, jonka alareunaan leikkaat lovia. Tämän jälkeen liimaat toiseen päähän nahkanauhan ja kieputat palan rullalle.

Ärtsy Aris

 

Muistattekos näitä Ariksen työvalaisimia? Meillä oli lapsuudenkodissa ruskea tällainen, tämä keltainen taas on äitini toimesta pelastettu mummolan työpöydältä. Mummola seisoo nykyään tyhjillään ja ennen juhannusta lapset ja lapsenlapset kantoivat sen sisällön surutta keoksi pihaan ja tuikkasivat tuleen. Auts! Jotain pelastettiin, mutta suurin osa kaksikerroksisen rintamamiestalon sisällöstä paloi karrelle pihalla. Huonekalut ja tekstiilit olivat toki kärsineet tappioita hiiriä ja aikaa vastaan. Mutta jos minä olisin ollut paikalla, olisi kokko todennäköisesti ollut himpun verran pienempi.

kesäkassi

 

Siinä ollaan - minä ja minun uusi virkattu kesäkassi. Pohjana kori ja lankana kierrätyspuuvillasta valmistettu Novitan Hanko. Inspiraatio kuvioon on saatu Muita ihania blogista ja idea korin käytöstä Tytiltä. Pirtsakka vetoketju jäi käyttämättä ja päätynee ehkä johonkin toiseen projektiin. Virkkaamalla kuviosta ei tule niin siistiä kuin neulomalla, mutta tulipahan viimein testattua. Sanonpahan vielä sen verran, että on huomattavasti helpompaa saada kuva lankakeristä kuin omasta pärstästä. Kerästä saa kertaheitolla onnistuneen kuvan. Se ei valita, että langat on huonosti, ei yritä laittaa kuvaajan syyksi kuvan huonoutta, sen ei tarvitse muistaa vetää lankoja sisään ja suoraksi. Kunhan vain on. Jos siellä ruudun toisella puolella on bloggaajia, jotka otatte itsestänne kuvia, pisteet teille! Näytätte kuvissa aina niin rennoilta ja vaivattomilta. Olette melkoisia lankakeriä.

Jälleennäkemisen riemu

Viime viikonloppuna tanssittiin hyvän ystäväni häitä ja kyllä oli ihanaa! Kyyneleiltä, rakoilta, naurulta eikä edes seuraavan päivän päänsäryltä vältytty. Onneksi nämä eivät jää ainoiksi kesän häiksi, vaan seuraavat kolkuttelevat jo ovella. Täytyy kuitenkin todeta, että mitkään häät eivät tule peittomaan erästä häämuistoa serkkuni häistä noin 5-6 vuoden takaa, jolloin kohtasin toisessa maassa asuvan setäni kymmenen vuoden tauon jälkeen. Setä oli nauttinut hieman ilolientä ja aikansa minua kulmien alta katsottuaan rohkeni tulla ruokajonossa toteamaan: Khaatjaa! En ollut thunnistaa ku sullon tissit kasvanu. Ruokajono hiljeni. Ah, sukulaisia on aina ilo nähdä.