Pilkettä pöydänkulmaan

Jos ei silmäkulmasta meinaa syksyllä  löytyä pilkettä, niin kyllä kirpparilta löytyy! Nanson Pilke -pöytäliina lähti mukaan taannoiselta reissulta. Kesällä en muuten juurikaan kaivannut värejä, enkä varsinkaan pastelleja. Tiedä sitten mitä on nupissa tapahtunut, mutta nyt en saa niistä tarpeekseen. Mustikkapiirakasta nyt puhumattakaan!

siro nelikymppinen

Sunnuntaina kävin ystävän kanssa kirppiksellä ja sen verran tiuhaan tahtiin korit täyttyi, että piti kierroksen jälkeen ottaa pieni aikalisä ja miettiä, että mitähän sitä oikeasti tarvitsee. Noo ainakin kenkälestin tarvitsen jaa sithän mä tarvitsen vaaleanpunaisen marmorisen lampunjalan - koska tarvitsen syyn miksi tilata näin kauniin polttimon. Kaikenlaista muutakin tarttui mukaan ja syyt niiden hankkimiseen ovatkin jo niin monimutkaiset, että en edes yritä selittää.

Posliinikello

Muistan sen vanhoista valokuvista, lapsuudenkodista ja kesämökin seinältä. Kulma on saanut elämän varrella kolhuja osakseen, sekunttiviisari on pysähtynyt. Isäni väittää, että se toimii vielä. Liekkö suuttunut kodinvaihdosta, mutta minä en saa siihen puhtia. Ehkä kiikutan kellon korjaajalle. Munakello sentään toimii.

Kohti kevättä

Tulee väistämättäkin hieman keväinen olo näiden kirpparilta löytyneiden kuppien myötä. Kylkeen vielä lapselta pihistetty keksi - johan kohoaa suunpielet.

Ps: vielä tänään ja huomenna ehdit osallistua muistipelin arvontaan!

Arabian munakuppi

Kesällä lunastin Arabian, G. Grönqvistin kukko munakupin kirpputorilta 2 eurolla. Liekkö jäänyt myyjältä nolla kirjoittamatta? Mitäänhän sitä ihminen ei yhdellä munakupilla varsinaisesti tee. Mutta oikein kun väänti tikusta asiaa, löysi kuppi käyttötarkoityksensa.

Ekotori

Viime viikon reissulla yövyimme Turussa. Tarkoituksenani oli käydä kiertämässä hieman sisustusliikkeitä, mutta jo ensimmäisen liikkeen kohdalla tuli selväksi, että korttia vingutettaisiin ihan muualla. Nimittäin sillä sekunnilla kun astuin liikkeeseen sisään olikin jo käännyttävä takaisin ja lähdettävä etsimään lähintä apteekkia, sillä kotinurmikolta saatu punkki oli aterioinut tyttären päälaella jo useamman tunnin. Toinen jo tänä kesänä, että sitten ällöttää. Salamatkustajan lisäksi katuojaan lensi shoppailumieli. Seuraavana aamuna kipitin hotellin vieressä nököttävälle Ekotorille, sieltä kotiinvietäväksi löytyi suuri säästöpossu ja liitutaulu.

Tähtäimessä.

Viikonloppuna Saarijärven Ahvenlammilla järjestettiin taas vuosittaiset rompepäivät. Jo useamman vuoden ajan käynti on jostain järjettömästä syystä jäänyt vain haaveeksi. Paikalle tultaessa yllätys oli suuri kun tajusin, että odottamieni muutaman kymmenen pöydän sijaan, myyjiä oli sadoittain. Ensi vuonna lähden varmasti uudestaan ja varaudun runsaammilla käteisvaroilla. Raha ja tuote vaihtoivat onnellisesti omistajaa, nimittäin 2,50 euron yhteishintaan kotiutin sokerikon, kermakon ja tauluksi päätyvän ammuntataulun.

Ärtsy Aris

 

Muistattekos näitä Ariksen työvalaisimia? Meillä oli lapsuudenkodissa ruskea tällainen, tämä keltainen taas on äitini toimesta pelastettu mummolan työpöydältä. Mummola seisoo nykyään tyhjillään ja ennen juhannusta lapset ja lapsenlapset kantoivat sen sisällön surutta keoksi pihaan ja tuikkasivat tuleen. Auts! Jotain pelastettiin, mutta suurin osa kaksikerroksisen rintamamiestalon sisällöstä paloi karrelle pihalla. Huonekalut ja tekstiilit olivat toki kärsineet tappioita hiiriä ja aikaa vastaan. Mutta jos minä olisin ollut paikalla, olisi kokko todennäköisesti ollut himpun verran pienempi.

Myyty

 

Pitäähän se sisälläkin olla muutama kukka tapettavana. Keltainen kanneton kannu on huudettu huutokaupasta, sinne on aina mukava mennä. Ensin nopea silmäys huudossa oleviin tavaroihin ja huonekaluihin. Sitten kiireesti höyrynakin tuoksuiseen kahvioon hakemaan itseleivottuja munkkeja, pannaria tai pullaa. Jos ei onnistu itselleen huutamaan mitään, on silti mukava seurata mitä kaikkea menee kaupaksi ja mihinkä hintaan. Sen verran on tullut käytyä, että osaa jo tavaroita katsellessa päätellä kuka tulee huutamaan mitäkin. Voi myös päivitellä muiden mukana, että mihin se tuokin mummo aina nuo ostamansa tavarat laittaa ja tietenkin pelätä milloin tempperamenttinen huutokauppameklari polttaa huutajiin päreensä, ja kuinka pahasti tällä kertaa. 

Sievää

 

Vanhan rouvan antiikkiset korvakorut, kenen lie pehmoinen nahkaveska ja lautanen kuvulla. Kirppariltahan löytää vaikka mitä.

Kolmatta kertaa

 

 

Tämä kello on saanut tuta nahoissaan ailahtelevan omistajansa tuunailut, nyt jo kolmatta kertaa. Ensin vähän maalattiin, sitten poistui lasi ja raamit, nyt piristettiin teipillä. Seuraavaksi sitten nyppäistään teipit pois ja ostetaan uudet viisarit ja suhitaan vähän maalia pintaa. Vai ostaisikohan jo ihan uuden?

 

Viime aikoina on tullut kierreltyä ahkerasti kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Viime kierrätyskeskus käynniltä palasin takaisin pussi täynnä tavaraa. Kartutin mm. kukkasiili kokoelmaani kahdella mokomalla.

Eriparia

Pidän uuden ja vanhan yhdistämisestä, myös astioissa. Arabian Paratiisi sarja on saanut täydennystä Piilopaikka kannulla ja kirpparilta löytyneestä mustavalkoisesta lautasesta. Myös Iittalan harmaa kastehelmi lautanen sopii tähän kokonaisuuteen mielestäni mainiosti. Maljakot olen kotiuttanut kierrätyskeskuksesta. En usko että kyllästyn tähän mustavalkoiseen palettiin ihan heti ja ainahan näiden kanssa voi yhdistää mieleisiään värejä.

Löytöjä

Viimeiset kaksi viikkoa on tullut reissattua kodin ja kirpparin väliä tiuhaan tahtiin. Pesukone on laulanut ja silitysrauta kuumennut. Olen yli vuoden hamstraamisen jälkeen vihdoin saanut varattua kirpparipöydän ja vietyä ylimääräiset vaatteet ja sisustustavarat kiertoon. Olen minä jotain itsellenikin löytänyt, kuten nämä Marimekon peltiastiat euron kappalehintaan, vekkulin puurasian muutamalla sentillä ja mustavalkoisen seinälautasen tarjoululautaseksi. Harvemmin sitä  kirpputorilta tyhjin käsin poistuu!