Melkein punainen matto

Talosanomien Jenni välitti minulle tehtävän kuvata kodista lempipaikkani. Mitään ehdotonta suosikkia ei tästä huushollista löydy, mutta aurinkoisena päivänä suunnataan katseet kodin valoisinpiin nurkkiin. Nyt en mennyt ihan sääntöjen mukaan tässä haasteessa, mutta tulipahan kuvattua kotia ehkä hieman uudemmasta kuvakulmasta teille.

Jos haluat tarttua toimeen, niin tässä haaste vielä alkuperäisyydessään:

Blogihaaste: Punaisen pyöreän maton paikka Kuvaa kodistasi se paikka, johon sinä laittaisit punaisen pyöreän maton, jos esittelisit kotisi ohjelmassa Suomen Kaunein Koti. Kuvaa ensin paikka, mihin maton laittaisit. Ota sen jälkeen kuvia eri suuntiin, tai siihen yhteen mieluisaan suuntaan vähän kuin matolla seisten. Voit myös perustella valintasi. Linkitäthän haasteeseen myös Luumutar-blogin ja tämän alkuperäisen haasteen.

Helpot kaulaliinat

Semmoiset kaulaliinat tuli jäämälangoista talon flikoille. Lapsen piposta jäi lankaa vielä kaulaliinaksi saakka, omani tein korin pohjalta pengotuista langoista. Löytypä vihdoin niillekin käyttöä. 

Alla muutama vanha ohje arkistojen kätköistä.

Tuubihuivi lapselle

Kaulaliina ja äkkiä!

Syysneule

Pipo pienokaiselle

lisää kardemummaa

En kauheasti yleensä kuvaile meidän keittiötä, mutta pistetääs nyt muutama kuva kun oli kerta pullat ja kaikki. Vaikkakin kaupan sellaisia. Kerran oon kokeillut leipoa ite korvapuusteja, mies maistoi ja totesi että hyi ku pahoja. Ensi kerralla varmistan ennen leipomista, että kaapista löytyy kardemummaa ja kanelia.

Aikaisempaa tuotantoa

Mitähän se on lukioikäisen Katjan päässä liikkunut kun on lähtenyt jäljentämään Marc Chagallin punaista juutalaista öljyväreillään. Kyllähän tuon nyt samaksi kaveriksi tunnistaa. Onpa ollut kuulkaa Saarijärven kansakoulullakin näytteillä, ja äitikin sitä armosta piti seinällä jonkun tovin. 

Ylä-asteella taiteilin romantiikan nälissäni etelänmaan kuvia, ja ramppasin piirtämässä alastomia ihmisiä alastonmallin piirrustuskurssilla. Näiden kahden viimeisen taulun teosta ei ole mitään muistikuvaa, mutta äiti väittää kivenkovaa, että olen ne ala-asteella tehnyt. Puita. Kyllä on ollut kova mielikuvitus jo silloin.

Pilkettä pöydänkulmaan

Jos ei silmäkulmasta meinaa syksyllä  löytyä pilkettä, niin kyllä kirpparilta löytyy! Nanson Pilke -pöytäliina lähti mukaan taannoiselta reissulta. Kesällä en muuten juurikaan kaivannut värejä, enkä varsinkaan pastelleja. Tiedä sitten mitä on nupissa tapahtunut, mutta nyt en saa niistä tarpeekseen. Mustikkapiirakasta nyt puhumattakaan!

Uusia koruja kauppaan

Kyllä meinaa syksy kangistaa tämän emännän aivot totaalisesti. Vaikka ulkona on oikein nättiä, on sisällä sotkua ja päässä vähäsenlaisesti aloituskykyä mihinkään.

No mutta, uusia koruja olen kuitenkin saanut tehtyä kauppaan. Mää ainakin niin kovin tykkään näistä, niin kuin äidit aina lapsistaan! Toivottavasti tekin. Pian myyntiin putkahtaa syksyn piristeeksi myös tauluja.

Se on peltihylly

Siinä tönöttää meidän uusi hyllykkö. Valkoinen peltihylly, joka kai kuuluisi varastoon sijoittaa. Oikeastaan olen aina ajatellut että en koskaan laittaisi hyllyä tähän kohtaan kotia, näinpä se taas minunkin sanomiset nähtiin.

Lokakuun eka DIY

Elokuisesta Kaunisteen yhteistyöstä jäi pala Muilla Mailla -kangasta ja oli kyllä heti selvää mitä haluaisin siitä tehdä. Ihan omin avuin en takin teosta tälläkään kertaa selvinnyt (kiitos Piia!), enkä edes ekalla yrittämällä. Ensimmäinen yritys takista oli nimittäin niin iso, että olisi tyttö saanut kasvaa parisen vuotta ennen päälle pukemista. Purin koko tekeleen, ja hengittelin rauhallisesti kuukauden ajan.

Tällä viikolla on uudet kaavat leikattu ja yhdistetty ja nyt se on vihdoin valmis! Kun on näinkin huomiota herättävä ja kaunis kuosi, ei mielestäni takissa saa olla mitään muuta ylimääräistä, joten kaavoiksi valitsin erittäin simppelin mallin. Alle tein vielä vuoren paksusta vihreästä villakankaasta.

Lopputulos on ehkä enempi sellainen kaupunkitakki kuin metsässähillumistakki. Mutta hyvin ne eväät mättähällä maistui tässäkin.